Pakkausmerkintävaatimukset riippuvat tuotteesta ja sen käsittelystä

Elintarvikkeina käytettävät hedelmä- ja vihannestuotteet kuuluvat muiden elintarvikkeiden tavoin elintarvikelainsäädännön piiriin. Elintarvikelainsäädäntö ohjaa niiden valvontaa esimerkiksi yleisessä elintarvikeasetuksessa, kansallisessa elintarvikelaissa ja elintarviketietoasetuksessa. Vaatimukset vaihtelevat kuitenkin kasviskohtaisesti, sillä osa tuotteista on luokiteltu erityisvaatimusryhmään. Kasvistuotteelle tehty käsittely voi myös muuttaa sen vaatimuksia ja luokittelua. Puutarha & Kauppa- lehden artikkeleissa "Hevituotteisiin aina alkuperämaa ja pakkaaja" ja "Monta näkökulmaa kasviksiin" (3/2014 ja 10/2014) kerrottiin tarkemmin näistä vaatimuksista ja säädöksistä. 

Kasvikset jaetaan ns. yleisvaatimus- ja erityisvaatimuskasviksiin. Erityisvaatimusten alaisille kasviksille on asetettu tarkemmat vaatimukset pakkausmerkintöjen suhteen. Erityisvaatimuksia on asetettu seuraaville kasveille:

• omenat
• sitrushedelmät (mukaan lukien sitruunat, mandariinit, satsumat, klementiinit ja appelsiinit)
• kiivit
• salaatit (myös kähärä- ja siloendiivit, ei kuitenkaan ruukkusalaatit)
• persikat ja nektariinit
• päärynät
• mansikat
• paprikat
• viinirypäleet
• tomaatit 

Kaikkia kaupassa tuoreena pidettäviä kasviksia koskevat pakkausmerkintävaatimukset. Vuodesta 2008 lähtien on pitänyt ilmoittaa tuotteen alkuperämaa. Vuoden 2013 lokakuusta lähtien pakkausmerkintöihin on vaadittu myöskin pakkaajan nimi ja osoite. Erityisvaatimusryhmään kuuluvilla kasviksilla näiden tietojen lisäksi pitää kasvista riippuen ilmoittaa esimerkiki laatuluokka ja lajike. Pakkaaja vastaa merkintöjen oikeellisuudesta. Pakolliset pakkausmerkinnät pitää antaa suomeksi sekä ruotsiksi. Alkuperä- ja laatutietojen tulee kulkea erän mukana saateasiakirjoissa. Vaatimukset eivät kuitenkaan koske viljelijän itse viljelemiä ja suoramyyntinä (esim. tilamyynti, itsepoiminta) myytäviä tuotteita. Aikasemmista säädöksistä poiketen kuitenkin torimyyntiin toimitettaviin luonnonmarjoihin, muun muassa mustikka, tulee alkuperämaan lisäksi kirjata pakkaajan tiedot. 

Erityisvaatimusryhmään kuuluviin kasviksiin tulee merkitä laatuluokka. Yleisvaatimusten mukaisiin kasviksiin tätä tietoa ei vaadita. Niiden tulee kuitenkin kauppakelpoisia eli ehjiä, tuoreita ja terveitä. Näille yleisvaatimuskasviksille ei ole asetettu varsinaisia luokitteluvaatimuksia. Kauppa kuitenkin haluaa tuotteet ykkösluokkaisina, joten myös yleisvaatimustuotteet tulee luokitella joidenkin kansainvälisien standardien mukaan, esimerkiksi UNECE-standardien. Nämä standardit sisältävät merkintävaatimukset lajittelu- ja luokitteluvaatimusten lisäksi. 

Kasvisten käsittely kuitenkin voi muuttaa pakkausmerkintävaatimuksia. Oleellista on onko kasvis kokonainen vai pilkottu. "Kasvisten kaupan pitämisen vaatimukset koskevat vain kokonaisia eli ehjiä kasviksia. -- ", toteaa Eviran ylitarkastaja Niina Matilainen. Käsittely vaikuttaa, miten tuotteet pitää säilyttää ja millaisia pakkausmerkintöjä vaaditaan. Kokonaista kasvista saa kauppakunnostaa, kunhan sen luonne ei muutu. Esimerkiksi kuoriminen, lohkominen ja paloittelu tekee kasviksesta elintarvikkeen, joka kuuluu yleisten elintarvikkeiden pakkausmerkintöjen säännösten piiriin. 

Kokonaisten kasvisten vaaditut pakkasumerkinnät erityisvaatimusten mukaan:

• elintarvikkeen nimi/ tuote (jos ei ole näkyvissä)
• nettopaino
• pakkaajan nimi ja osoite
• alkuperämaa
• laatuluokka
• lajike (appelsiini, omena, päärynä ja viinirypäle)
• tarvittaessa kokoluokka
• erätunnus

Pilkottujen kasvisten vaaditut pakkausmerkinnät:

•  elintarvikkeen nimi
• ainesosaluettelo (jos sisältää useita ainesosia)
• allergioita tai intoleransseja aiheuttavat aineet tuotava korostaen esiin
• tiettyjen ainesosien ja ainesosien ryhmien määrät (tarvittaessa)
• sisällön määrä (ellei punnita ostovaiheessa)
• viimeinen käyttöpäivä
• erityiset säilytys- tai käyttöolosuhteet (jos  tarpeen)
• elintarvikealan toimijan nimi ja osoite
• alkuperämaa
• ravintoarvoilmoitus
• erätunnus

Listauksesta näkyy, että pakkausmerkinnät muutuvat oleellisesti kasviksen käsittelyn seurauksena. Kasviksen käsittely vaikuttaa myös tilojen ilmoitustarpeeseen. Elintarvikehygieniavaatimuksien mukaan alkutuotannon toimijana voi tehdä kasviksille vähäistä käsittelyä, muun muassa kauppakunnostusta. Jos kasviksia esimerkiksi pilkotaan tai muuten muutetaan niiden luonnetta, pitää toiminnasta tehdä elintarvikehuoneistoilmoitus. 

Pakkaaja saa siis olla tarkkana kaikkien säädösten keskellä. Hänen tulee tietää mitä hän pakkaa ja mihin vaatimusryhmään tuote on määritelty. Myöskin tietojen tulee vastata vaatimuksia ja olla oikeita.